20947_1_virittaja2_2004

lähipiirissäni on olettanut minun tutkivaneksoottisia maaseutumurteita. Niiden tal- tioimista voisi sentään pitää jonkinlaisena bussissa töihin yhden tutkimukseeni osal- kulttuuritekona. Olen ollut havaitsevinani listuneen ystäväni kanssa. Jossain vaiheessa keskustelu kääntyi työhöni ja tämä nuori mystä, kun tutkimuskohteekseni onkin pal- mies esitti mieltäni vaivaamaan jääneen jastunut kovin arkiselta tuntuva pääkau- kysymyksen: »Mitä hyötyä tosta sun tutki- vaiheessa pohtimaan työnsä mielekkyyttä, tuon hyvin eri tavoin suuntautuneen ihmi- lintuinfluenssaan rokotetta kehittävän lääke- sen siitä, etten ole haaskaamassa Suomen tieteilijän tai öljytuhojen ennalta ehkäisyä verovaroja aivan turhanpäiväiseen puuhas- pohtivan insinöörin tuskin tarvitsee yhtä paljon perustella tutkimuksensa hyödylli- On aivan ymmärrettävää, että tutkimuk- syyttä kuin esimerkiksi kielentutkijan. Osa seni voi näyttää maallikon silmissä äkkisel- kielentutkimuksestakin on toki sellaista, tään varsin omituiselta. Nauhoitella nyt että sen yhteiskunnallinen relevanssi on kavereiden arkipäiväisiä höpinöitä tai seu- helppo osoittaa kenelle tahansa. Esimerkik- rakunnassa pitämiä puheita! Ja miksi vali- si sellainen tutkimus, jolla kartoitetaan vir- ta tutkimuskohteeksi niin ärsyttäviä sanoja kakielen ongelmakohtia, herättää varmasti kuin niinku ja tota! Entä mitä kiinnostavaa tavallisen kansalaisen sympatian. Tuoreen siinä on, käyttääkö joku enemmän minä- vai selvityksen mukaan näet 40 prosenttia Ke- lan asiakkaista ei ymmärrä saamansa pää- töksen sisältöä. Yhtä lailla tarpeellisina yhteisöä, jonka kielellisiin normeihin mi- voidaan pitää sellaisia tutkimuksia, joiden nulla on pääsy ja jonka parista voisin tut- päämääränä on helpottaa suomen kielen kia erityyppisiä luonnollisia kielenkäyttö- opettamista maahanmuuttajille ja siten aut- tilanteita — sellaisia tilanteita, joita ei ole synnytetty tutkimuksen tarpeisiin. Niinpä panin nauhurin pyörimään tavallisissa illan- suomen kielen tutkijat tehneetkin. Jos hyö- istujaisissa ja seurakunnan tilaisuuksissa.
dylliseksi katsotaan myös sellainen uusi Pyysin tutkittavia nauhoittamaan myös työ- tieto, joka kiinnostaa suurta yleisöä, help- paikan vuorovaikutustilanteita sekä omia poa on markkinoida kielenhuoltoakin tuke- erilaisia kielenkäyttötilanteita käsittävän kielen ja yksittäisten sanojen alkuperästä.
Tällaisesta tutkimuksesta me fennistit aina- sosiolingvistisessä variaationtutkimukses- neita, sillä valtaosa maallikoille suunnatuis- sa. Tässä suuntauksessa keskeinen lähtö- ta kielijutuista käsittelee jollain tavalla nor- kohta on se, että kielessä ilmenevä vaihte- lu ei ole sattumanvaraista, vaan eri-ikäis- Jotta kaikilla läsnäolijoilla olisi mahdol- ten, eri sukupuolten ja eri sosiaaliryhmien lisuus arvioida oman tutkimukseni hyödyl- puhe on systemaattisella tavalla erilaista.
lisyyttä, kerron lyhyesti, mitä olen työssäni Samoin eri tilanteissa puhutaan eri tavoin.
tehnyt. Tarkasteluni kohteena on erään so- Perinteisesti näitä ryhmien välisiä eroja on siaalisen verkoston kielenkäyttö. Tämä ver- tutkittu pääasiassa äänne- ja muoto-opillis- kosto koostuu 16:sta pääkaupunkiseudulla ten piirteiden avulla. On tutkittu esimerkik- asuvasta nuoresta aikuisesta, jotka olivat si sitä, sanotaanko minä vai mä, talossa vai tiiviisti tekemisissä toistensa kanssa siinä talos, kahdeksan vai kaheksan. Tällaisista vaiheessa, kun keräsin aineistoa vajaat kym- piirteistä lähdin itsekin liikkeelle. Olin eri- menen vuotta sitten. Verkoston jäseniä yh- tyisesti kiinnostunut siitä, vaihteleeko sa- disti ennen muuta se, että he kaikki kuului- man yksilön puhetapa eri tilanteissa. Ole- vat samaan herätyskristilliseen paikallis- tukseni oli, että seurakunnan tilaisuuksis- seurakuntaan ja toimivat siellä aktiivisesti.
sa pidetyt puheet olisivat yleiskielisempiä kuin arkikeskustelut — että niissä siis käy- tettäisiin samantapaisia muotoja kuin kir- vaan se, että itse kuuluin siihen, vaikutti joitettaessa (esimerkiksi minä, talossa, ratkaisevasti valintaani. Tehdessäni aiem- min pro gradu -tutkielmaa itselleni täysin tuntemattomalla paikkakunnalla ja haasta- eräänlaiseen kriisiin: perinteisillä piirteillä tellessani ventovieraita ihmisiä pohdin kai- tarkastellen yksilöt eivät erottuneetkaan ken aikaa sitä, puhuvatko ihmiset samalla juuri toisistaan eikä saman yksilön puhetapa tavalla keskenään — silloin, kun en itse ole vaihdellutkaan merkittävästi eri tilanteissa.
paikalla. Jäykiksi muodostuneet haastatte- Lähes kaikki verkoston jäsenet puhuivat lut eivät muutenkaan tuntuneet parhaalta kaikissa tilanteissa hyvin puhekielisesti.
mahdolliselta tavalta selvittää, millaista on koko ajan tuntui siltä, että variaatiota oli.
Tämä ristiriita johti työssäni kahteen ratkai- kosto herätti kiinnostuksen tutkia sellaista suun: ensiksikin laajensin tarkasteltavien kielenilmiöiden joukkoa ja otin tutkittavak- rastaan liioitellun huolitellusti, artikulaatio- seni esimerkiksi sanastollisia piirteitä, ku- ten sellaisten suunnitteluilmausten kuinniinku ja tota käytön sekä slangisanaston.
Virpi: nii sillai. @kiitoksia vielä <↑viimei- Joissakin työpaikan vuorovaikutustilanteis- sa myös sellaiset toimintatyypit kuin pyyn- e[rittäin m- erittäin mukava↑i:lta,> nön esittäminen ja tervehtiminen alkoivat Virpi: onko löytynyt mitään vielä sillä ra- suihin. Minun oli tunnustettava, että variaa-tiontutkimuksen työkalut olivat riittämättö- Tällaisia siirtymäkohtia, joissa kieli- mät selittämään kaikkea sitä kielellistä vaihtelua, johon aineistossani törmäsin.
yleiskieliseksi, kutsun koodinvaihdoiksi.
Eräs puhelinkeskustelu, josta seuraavaksi Näitä koodinvaihtoja on tässä keskustelus- esitän katkelman, ohjasi ensi kerran huo- sa useita. Mistä koodinvaihdoissa on oikein mioni siihen, miten vähän koko puhetilan- kyse? Perinteisillä sosiolingvistisillä väli- netta koskevat kielenpiirteiden keskiarvot neillä tällaista vaihtelua ei voi selittää, sil- lä Virpi ei ole kameleontti, joka pystyisi nimittäin paljon puhetilanteen sisäistä va- muuttamaan ikäänsä, sukupuoltaan tai am- mattiaan kesken keskustelun: hän on koko Virpi rupattelee äitinsä kanssa. Alkuterveh- joka on juuri valmistunut kampaajaksi.
dysten jälkeen Virpi kertoo omia kuulumi- siaan — valmistautumisestaan kampaajil- äiti, jolle puhuminen ei mitenkään edellytä le tarkoitettuihin kilpailuihin. Tätä puheen- aihetta Virpi on lopettelemassa katkelman niiden tarkastelu ohjasi minut hyödyntä-mään työssäni keskustelunanalyysin meto- Virpi: joo mutta (.) nyt siinä mieles mä oon deja. Keskustelunanalyysin keskeisiä lähtö- kohtia on se, että vuorovaikutus on osallis- kampauksen sillee että (.) jäi sem-mone hyvä fiilis siitä, tujien yhteistä toimintaa. Puhetilannetta ei tarkastella pysyvänä, vaan osallistujien Virpi: et ekaa kertaa pääs niinku varsinai- katsotaan rakentavan sitä koko ajan yhdes- merkityksensä suhteessa sitä edeltäviin ja Virpi: sen tukal laittamisessa se pääaika.
seuraaviin vuoroihin. Kielellisiä valintoja eitulkita vain heijastumiksi siitä, keitä puhu- Heti yllä esitetyn katkelman jälkeen Vir- jat ovat ja missä tilanteessa he toimivat, pi muuttaa kuitenkin äkkiä puheenaihetta ja vaan ne nähdään osana dynaamista vuoro- suuntautuu äitiin ja tämän asioihin. Hän vaikutustoimintaa. Ero toiseen metodiini, ottaa puheeksi äidin valmistujaiset ja lah- sosiolingvistiseen variaationtutkimukseen, jakortin, jonka hän on ostanut yhdessä si- on suuri: siinä, missä sosiolingvistiikassa sarensa kanssa äidille. Kiinnostavinta omal- kielenkäyttöä on peilattu puhujien sosiaa- ta kannaltani on jyrkkä muutos, joka Virpin liseen taustaan ja selitetty sen perusteella, puhetavassa tapahtuu: hän alkaa puhua suo- keskustelunanalyysissa on perinteisesti aja- teltu, ettei se, keitä keskustelun osallistujat asian käsittelyä. Sinänsä pikkuriikkisiltä ovat, ole välttämättä lainkaan olennaista.
tuntuvat erot puhetavassa voivat siis olla silloin, jos se nostetaan vuorovaikutukses- kityksellisiä ja tarkoituksenmukaisia.
väitöskirjaani. Tutkimukseni sisältää esi- taustan sivuuttaminen tuntuu ongelmallisel- monista kielenpiirteistä ja niiden käytöstä eri tilanteissa. Se myös paljastaa joitakin tarkastelusta suhteessa muihin puheenvuo- roihin avasi itselleni uuden näkökulman puhetilanteiden erityispiirteitä. Pohdittava- koodinvaihtojen tulkintaan. Aloin tarkastel- na on lisäksi muun muassa sosiaalisten ver- la sitä, millaiseen vuorovaikutuksen koh- kostojen merkitys yksilön kielenkäytölle.
taan koodinvaihtovuorot tai -jaksot sijoit- Tärkeimpänä oivalluksena pidän kuitenkin tuvat, mitä niillä tehdään ja mitä niistä seu- sitä lähestymistapaa, jota olen soveltanut raa. Virpin ja äidin esimerkkikeskustelus- kielellistä variaatiota analysoidessani. Eri kielenpiirteiden ja ilmiöiden yleisyyttä olen suhteuttanut siihen, keitä puhujat ovat ja seen ja että myös äiti vaihtaa koodia ja mu- missä puhetilanteissa he toimivat. Sen li- kautuu tyttärensä puhetapaan aina intonaa- säksi olen kiinnittänyt huomiota eri piirtei- den kielellisiin esiintymisehtoihin. Ainanämä perinteiset selitystavat eivät kuiten- Virpi: @kiitoksia vielä <↑viimeisestä (.) oli kaan riitä, kuten edellä osoitin. Osa variaa- e[rittäin m- erittäin mukava ↑i:lta,> tiosta on selvästi kytköksissä vuorovaiku- tukseen, ja sitä on tarkasteltava osana sitä.
Variaatio ei siis ole vain puhujan kuvastin vaan myös hänen resurssinsa. Tämän as- vään ja siirrytään ikään kuin toiseen maail- pektin esiin nostaminen on uutta sosioling- maan. Siitä, että yleiskielisen koodin otta- vat käyttöönsä molemmat, voi päätellä, että tällä koodinvaihdolla rakennetaan yhteistä symykseen tutkimukseni hyödyllisyydestä.
maailmaa — leikitään yhteistä roolileikkiä.
»Mitä hyötyä tosta sun tutkimuksesta oi- yksinkertaista, mutta niiden esiintyminen ei keestaan on?», riippuu paljon siitä, kuka ole kuitenkaan sattumanvaraista. Keskeisin kysymyksen esittää. En tiedä, muistaako yhdistävä tekijä on jonkin kontrastin luomi- alkuperäisen kysymyksen esittäjä enää kes- kusteluamme. Siinä aamubussissa hän tus- kiksi puheenaiheen vaihdosta, toiseen roo- kin sai minulta kunnollista vastausta. Olisi liin asettautumista vaikkapa toisen puhetta joka tapauksessa kiinnostavaa tietää, olisi- referoimalla sekä siirtymistä asian vakavas- ko hän tyytyväinen edellä kertomaani — ta käsittelystä humoristiseen kehykseen.
siihen, että tutkimuksessani tarkastellaan Humoristisuus ei läheskään aina ole kuiten- kielessä ilmenevää vaihtelua uudesta näkö- kaan merkki siitä, että kyseessä olisi haus- kulmasta ja että tutkimukseni antaa uutta ka asia, vaan huumori voi olla keino keven- tää hyvinkin hankalan tai arkaluonteisen nollisesti siitä, millä tavalla hän hyödylli- ta kielenkäyttäjää kohtaan. Ehkä myös huo- syyden määrittelee. Onko hyödyn oltava jotenkin rahassa mitattavissa tai onko rele- vantin tutkimuksen kriteeri se, että se rat- puhutun kielen nykyisyys ja tulevaisuus.
kaisee jonkin ihmiskuntaa koskettavan va- kavan ongelman? Riittääkö uusi tieto ar- voksi sinänsä? Oman käsitykseni mukaan arvon myös muille kielille. Tänään saame- humanistisen tutkimuksen tavoitteeksi riit- laisuuden päivänä on erityinen syy koros- tää se, että ymmärrämme paremmin, mil- taa oman äidinkielen tärkeyttä ja jokaisen lainen ihminen on, miten hän toimii eri ti- lanteissa ja millaisia keinoja hänellä on ra- käyttämiseen. Elinvoimainen kieli tarjoaa kentaa merkityksiä. Siis tiedämme jotain uskomattomat resurssit ilmaista itseämme lisää itsestämme. Tämä tieto voi lisätä ar- HANNA LAPPALAINEN Variaatio ja sen funktiot. Erään sosiaalisen verkoston jäsentenkielellisen variaation ja vuorovaikutuksen tarkastelua. Suomalaisen Kirjallisuuden Seu-ran Toimituksia 964. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2004.
Suomen kielen laitos, PL 3 (Fabianinkatu 33), 00014 Helsingin yliopistoSähköposti: [email protected]

Source: http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2004_266.pdf